maanantai 27. elokuuta 2012

the shape of our history

Meidän talosta kuoli
eräs mummo.
En mä sitä pahemmin tuntenut,
mutta se seisoi aina ikkunan edessä verhon takana
kun se luuli ettei kukaan huomaa.
Taloyhtiön ilmoittaessa, että meidän pihapuut aiotaan kaataa,
se seisoi yksinään näiden suunnitelmien tiellä,
se sanoi että ne puut on ollut siinä yhtä kauan kuin sekin,
lapsena se on niiden kanssa leikkinyt
ja nuorena kasvanut niiden rinnalla,
joten puut eivät kaadu niin kauan kuin ei sekään.


Nyt halla vain huokaa sen haudalla,
ja puiden lehdet lakastuneet.

4 kommenttia:

  1. oletko oikeesti kirjottanu itse? ihan silmät kyyneltyi (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo ihan oman sanaisen arkun ja rajattoman mielen syövereistä on! hienoo jos tykkäsit :--)

      Poista
  2. en keksi tähä nyt mitää järkevää sanottavaa mut mipa oot aika tosi hirveen erittäin hyvä kirjottamaa ja joo muutenki aika kiva<3 tykkään mie kyl muute tosta kuvastaki. kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jassu mie kiitän ja kumarran niin kovasti kuin vanmaisuudeltani kykenen! oot ehana<3

      Poista