lauantai 16. marraskuuta 2013

"niin hyvää ruisleipää" "no tottakai ku se on helsinkiläistä"

 photo akissi1b-s_zps5ecb42b2.jpg
 photo akissit2-s_zps6579a5dc.jpg
 photo arepsu1b-s_zpsc51d0ba3.jpg
 photo akissit7-s_zps0f2b539d.jpg photo arepsu4-s_zpsb6c5454a.jpg
 photo akissit10-s_zps441eb51a.jpg

 photo arepsu3b-s_zps060c35df.jpg
 photo akissit3-s_zps999e09d9.jpg
 photo arepsu2-s_zps36acc1f8.jpg

Viime perjantai-ilta, puhelimen ruudulla viesti "tarviitko kyytii, oltais lähös helsinkiin!".
Nappaan laukun, hyppään suhteellisen tuntemattomaan kyytiin ja löydän itseni yhdeltä yöllä Rautatientorilta. 56,5 neliötä, neljä ihmistä, kaksi kissaa, yksi lauantaimakkarapaketti. Huippuviikonloppu.
Vaikka tänä viikonloppuna sänkyä ei tarvitse jakaa parin muun tasalämpöisen olennon kanssa ja vessaan pääsee yksin, löydettyäni itsestäni pieniä valkoisia haituvia tuli ikävä jopa kissanruokapaketin sisältöä, jonka päälle onnistuin sukkasillani peruuttamaan. Kissankarvat ovat yksinäisen ihmisen glitteriä.


Last friday-evening, text on the phone screen "do you need a ride, we're going to helsinki!". I took my bag, jumped into a relatively unfamiliar car and found myself at Rautatientori at one o'clock middle of the night. 56,5 square metres, four human beings, two cats, one pack of cold cuts. Awesome weekend.
Even though this weekend i don't need to share my bed and i can use the bathroom all alone, when i found little white fluff on my clothes i couldn't help missing even the catfood under my socks. Cat hair is the lonely person's glitter.