anna minulle kätesi anna lupaus huomisesta

Iltaa, täälläpäin maailmaa on tosiaan hiihtoloma

ja unirytmi on heittäny häränpyllyä ihan kiitettävästi.

Eilisiltana en tahtonu kävellä yksin kotiin

joten jäinkin heidille yöksi.
Muutenki on ollu paljon hyvää seuraa
ja tekemistä ja näkemistä ja keskusteluja yömyöhään saakka.

Oon jo nyt ihan sekaisin viikonpäivistä

enkä siis tiedä oliko se lauantai vai sunnuntai vai torstai vai mikä

kun kävin ulkona testailemassa kaukolaukasinta

ja tässä tulos.

Väliin heitin tosiaan yhden joonan 

(moi vaan, luet tän kuitenkin. oot kiva).

käsi kättä vasten, anna tän hetken pysähtyä

Perjantai-aamuna

tiesin että päivä tulee menemään pieleen

nousin ehkä väärällä jalalla tai en koputtanut puuta

mutta joka tapauksessa olin oikeessa.

Vastasin huutoon samalla mitalla, ehkä vähän liikaakin

molemmilta lipsahteli sanoja, joita ei välttämättä tarkoitettu

mutta ei niitä enää takaisinkaan saa.

Kitaratunti puhdisti hyvin ajatukset, mutta sen jälkeen

kompastuin ja kun äkkiä piti päättää pelastaako kitaran vai itsensä vai ruoat

lopputuloksena oli mustelmia ja ranskalaiset lumihangella.


Ainiin peeäs, kemian tunnilla hiljaisuuden täytti mun 'ÄÄÄÄÄÄÄÄ'-riemuhuuto, kun kännykkään luikahti viesti:
 "Nikon D5100 on meillä huomenna. T. Näppäri"

minä olen eskimo tahdon sulaa sinun sormiin





Tänään taidan kirjoittaa sanoja siitä,

miten elämä on joskus itse asiassa äärimmäisen ihanaa

laukusta löytyy hienosti paketoitu superkivaihanamahtava yllätys

ja iltamyöhän tunnit vierähtävät hyvässä seurassa.

Posket ovat kipeät hymyilemisestä ja joku saattaa sanoa

että ulkona on pakkasta mutta minä en usko,

sydän on täynnä lämpöä ja iloa ja valoa

ja nauru, se

purkautuu ilmoille

kuin nuotit jotka soitat kitarallasi.