sä mun elämään värit taas taioit

En tiedä kuuluuko mulle hyvää vai huonoa, ehkä pitäis antaa asioiden vaan rullata omalla painollaan.
Heidin kanssa todettiin, että nuudelit keittyy paremmin, jos laittaa levyn päälle.

Leikin kitaralla ja löysin uutta hipsterimusiikkia.

                                                                   Huomasin, että

                                                                           Taivas

                                                                             on

                                                                                niin

                                                                          punainen.

i've been all around this town



Kuvat on cee heidi ja vuoden takaiselta kuvaussessiolta.
































Takana pitkä viikonloppu ja tunti helsingin asemalla,
koska vr on aina myöhässä, mutta ei se mitään.
Helsinki on koti ja sinne kaipaan,
rakastan sen purevaa tuulta ja henkäystä,
jonka se tuo tullessaan kertoen uudesta alusta.
Äärimmäinen inspiraationpuuska ja paperit täyttyvät
valokuvaluonnoksista, syntyy idea seuraavaan kuvaustehtävään
ja monta muuta.
Viimeinen glögipaketti maistuu joltakin, josta en aivan
saa kiinni.
Alun loppu vai lopun alku, en tiedä mutta jotakin on tulossa.
Raapustan muutamat sanoituksenpätkät
ja tapailen mielessäni sointuja, joita en kuitenkaan saa ylös,
mutta ehkä tärkeintä onkin tunne siitä että on osa jotain suurempaa
ja ehkä mielikuvitus on paras tapa sanoa todellisuudelle hyvästi,
sillä nainen asemalla sanoi ettei itsensä piikittäminen pelasta.
Tarkoitus oli kirjoittaa kauniita sanoja,
mutta ne lipsuvat sormieni välistä kuin auringon säteet,
joita lapset kesäisin kalastavat.
Yksi hymy ei välttämättä paranna koko maailmaa,
mutta vilkuttava aurakuski on jo askel parempaan.

I think I know of thee, ah yes, but it's all wrong

Älä lausu sanoja joita et tarkoita koska tyhjät lupaukset sattuvat eniten en haluaisi toivoa koska yksisiipinen enkeli ei voi lentää eikä maahan leijaileva lumi tuo menetettyjä kyyneleitä takaisin.

Kaikki on ja ei ole ok. Oon pohtinu paljon tänki blogin kohtaloa ja melkein päätyny poistamaan sen, mutta ehkä mie yritän vielä. Oon vaan niin kyllästyny siihen 'pakko-keksiä-jotain-postattavaa'-asenteeseen jonka seurauksena kirjotan huonoja blogimerkintöjä, yritän väsäämällä väsätä jotain ollakseni aktiivinen ja jotta blogi pysyisi elävien kirjoissa. Ahdistaa liikaa joten tästedes yritän jättää turhat päivitykset pois, julkaista enemmän omia kuvia ja päivittää suhteellisen laadukkaita, mielenkiintoisia ja epäromaanisia merkintöjä. Kiitos.