i've been all around this town



Kuvat on cee heidi ja vuoden takaiselta kuvaussessiolta.
































Takana pitkä viikonloppu ja tunti helsingin asemalla,
koska vr on aina myöhässä, mutta ei se mitään.
Helsinki on koti ja sinne kaipaan,
rakastan sen purevaa tuulta ja henkäystä,
jonka se tuo tullessaan kertoen uudesta alusta.
Äärimmäinen inspiraationpuuska ja paperit täyttyvät
valokuvaluonnoksista, syntyy idea seuraavaan kuvaustehtävään
ja monta muuta.
Viimeinen glögipaketti maistuu joltakin, josta en aivan
saa kiinni.
Alun loppu vai lopun alku, en tiedä mutta jotakin on tulossa.
Raapustan muutamat sanoituksenpätkät
ja tapailen mielessäni sointuja, joita en kuitenkaan saa ylös,
mutta ehkä tärkeintä onkin tunne siitä että on osa jotain suurempaa
ja ehkä mielikuvitus on paras tapa sanoa todellisuudelle hyvästi,
sillä nainen asemalla sanoi ettei itsensä piikittäminen pelasta.
Tarkoitus oli kirjoittaa kauniita sanoja,
mutta ne lipsuvat sormieni välistä kuin auringon säteet,
joita lapset kesäisin kalastavat.
Yksi hymy ei välttämättä paranna koko maailmaa,
mutta vilkuttava aurakuski on jo askel parempaan.