kuuletko maailman mutinaa se kuiskaa vaan sun korvan taa 'nyt tai ei milloinkaan'

Makaan sängyllä en tiedä enää mistään mitään itken ja kyyneleet ovat sinisiä niin kuin kaikki muukin täällä olen lintu häkissä tahdon levittää siivet avatkaa ovi maailmaan.

Tää ei oo se kaupunki missä mä haluaisin nyt olla. Kouvola. Ahdasmielisten ihmisten kaupunki. Kaupunki, jossa sä et uskalla olla oma ittes, ja jos joskus keräät kaiken rohkeutes ja teet jotain hieman poikkeevaa niin sut latistetaan takasin. Pitää pysyy ruodussa. Pitää näyttää samalta ku kaikki muutkin. Ei saa olla erilainen, ei massasta poikkeeva, ei vaikka kuinka sielu huutais ja repis sut sisäsesti halki.
   Kympin oppilas koulussa, kohtelias ja hillitty, 'hyvin on lapsi kasvatettu' sanotaan vanhemmille. Lukioon, kirjotetaan pitkästä matikasta ja äidinkielestä ällät, jatketaan yliopistoon tai lääkikseen tai oikikseen, ryhdytään lääkäreiks lakimiehiks sihteereiks, rakastutaan turvalliseen diplomi-insinööriin ja juodaan viiniä kohtuudella, mennään kihloihin ja naimisiin, hankitaan asunto ja asuntolaina ja sadan vieraan häät ja kaksi lasta, koira tai kissa tai kolme undulaattia,
akvaario jonka kalat kuolee koska ei niistä kukaan huolehdi, leikataan lyhyet hiukset kun tullaan 'tiettyyn ikään', lapset lentää pesästä, ei saada ylennystä eikä palkankorotusta eikä työ muutu ikinä, päivästä toiseen aina samaa, kymmenen kiloa liikaa vyötäröllä, eläkeikä ja luonnollinen kuolema nukkuessa.
   Niinhän ne haluais sun elävän. Mut entä jos se ei oo sitä miten mie haluun päiväni käyttää?
         


Aknestik - Joka päivä


Kakka-hätä 77 - Kemiallinen toppatakki (kuunnelkaa ensimmäin lause ni tiedätte miks laitoin tän.....)